Tietoa Vihtarista

Vihtarin historiaa:

Vihtarin kylän nimi tullee nimestä: "vihta, vitsas". Vitsas onkin ollut entisaikaan käytössä sidontavälineenä jokaisessa taloudessa.

Vihtarin seutu on suurimmalta osaltaan asutettu 1700-luvulla (ensimmäiset asukkaat tosin jo 1600-luvulla). Merkkejä myöskin vanhemmasta asutuksesta on olemassa. Vihtarin Huhmarniemessä on ollut kivikautinen asuinpaikka, joka on löydetty vuonna 1963. (Lisätietoja ottamalla yhteyttä kyläyhdistyksen yhteyshenkilöihin).
Vihtarissa on perinteisesti liikuttu vesistöjä hyödyntäen, koska ensimmäiset autokelpoiset tiet tulivat kylään vasta c.1920, puhumattakaan rautatiestä joka kylällämme on ollut jo c.1930 asti. Myös sisävesiliikennettä on ollut.

Perinteikkäästi Vihtarin alkuperäisväestö on elantonsa saanut luonnonantimien hyödyntämisestä ja kaskiviljelyn suotuisalla avustuksella.


Vihtarin alueella sijaitsee myös yksi kalmosaari. Johon vuonna 2015 laitettiin kyläyhdistyksen toimesta muistomerkki. Kalmosaarista lisätietoa saatavilla esimerkiksi kirjasta "Heinäveden historia vuoteen 1865" sivulta 403. Kirjan on kirjoittanut professori Tapio Hämynen.


Vaikkakin pieni, mutta pippurinen on Vihtarilta tullut aikojen saatossa myös merkkihenkilöitä, joista mainitaksemme:
  • Otto Pesonen, osallistunut valtiopäiville (1900-luvun alussa) talonpoikaissäädyn edustajana. Sanontahan kuuluukin, että hän toi "tuohikontissaan rautatien vihtariin".



Katsaus tähän päivään ja tulevaankin:

Vihtari on säilyttänyt elinvoimansa ja palveluiden määrä on rautatiestä aina hyvään sijaintiin säilynyt. Ja kenties lähitulevaisuudessa tulemme näkemään Vihtarin kylällä luontopolun sekä uusia mielenkiintoisia tapahtumia.


Suomi 100-vuotta, Tarinoita Vihtarilta.


Sepänsalmi, 1890-luku:

Tarina liittyy Vihtarin Sepänsalmeen ja siitä kuinka Sepänsalmi oikein saikaan nimensä. 1890-luvulla Sepänsalmessa piti pajaa mm.: Antti Kokko, alueella jolla nykyisin on rautatie- ja maantiesilta. Ilmeisesti alueella pajoja on myös ollut aiemmin. Alueen nimi tulleekin siitä, että Sepänsalmessa on ollut aikojen saatossa useammankin Sepän paja. Asiasta mainitaan myös kirjassa: Heinäveden Historia, Osa 2.

Linnoitustyömaa, syksy 1917:

Hieman ennen Suomen itsenäistymistä järjesti Venäjän armeija linnoitustöitä Savonrannan Vuokalassa. Linnoitustöissä työskenteli myös Vihtarilaisia mm.: Olli Koistinen (s. 1872. k. 1918), joka tuohon aikaan asui Sepänsalmessa Vihtarilla jotakuinkin nykyisen rautatien ja maantiesillan kohdilla, joita kumpaakaan ei silloin vielä ollut.

Palkkaa suomalaiset työläiset saivat linnoitustyöstä muutamia kopekkoja päivässä ja turvajärjestelyjäkään ei tuohon aikaan työmailla ollut. Ehkäpä juuri siksi, sattui työmaalla onnettomuus hirttä kantaessa ja Olli loukkaantui. Tapaturman vuoksi Olli kuljetettiin veneellä Vihtarin järven ylitse kotiinsa.

Tapaturman jälkiseurauksista Olli yritti toipua, mutta lopulta helmikuussa 1918 tapaturma johti kuolemaan vain hieman yli 45-vuoden iässä. Tuolloin elettiin kovaa aikaa ja Ollin suuri perhe jäi ilman isää. Elämä oli kovaa ja moni olisi varmasti toivonut, että lääkärit ja sairaalat olisivat olleet jo tuolloin yhtä lyhyen matkan päässä kuin nykyään.

Olli Koistinen oli Erkki Koistisen isä ja Pentti Koistisen ukki. Tarina on täysin totta ja perustuu Ollin lapsien kertomaan tietoon.